bg
Siirry sisältöön
Länsi-Suomen ja myös Teijon alueen historia on kiehtovaa ja oikeastaan kertoo Suomen varhaisista vaiheista pähkinänkuoressa. Täällä on asuttu lähes niin kauan kuin Suomi on ollut asutettuna, ja alueen luonto ja sijainti ovat tarjonneet puitteet teollisuudelle jo 1600-luvulta lähtien.
Teijon rautateollisuudesta on nykyään jäljellä raunioita alueen kolmessa ruukkikylällä, Kirjakkalassa, Mathildedalissa ja Teijossa. Teijon kylällä toimii yhä pienteollisuutta. Metsäteollisuuden kasvu houkutteli Teijoon yrittäjiä ja osa kansallispuiston mäntymetsistä on yhä metsätalouskäytössä. Toinen maailmansota mullisti ja lopetti Teijonkin teollisuuden, ja siitä asti alueen maankäytön suunta on ollut kohti entisöintiä ja ennallistamista.
Teijon muinaishistorian jäljet on selvästi nähtävissä Teijon kansallispuiston alueella: Jeturkastin muinaisranta muistuttaa ajoista, jolloin maan tilalla lainehti vielä meri. Alue on ollut merenpohjaa ja merivesi on hionut kivet sileiksi ja pyöreiksi. Kun maa nousi viimeisimmän jääkauden jälkeen, kivet jäivät rannalle. Tämä pirunpelto nousi kuivalle maalle noin 9000 vuotta sitten, ja mikä huikeinta, nykyisin Jeturkasti makaa 80 metriä Suomenlahden yläpuolella.
Länsi-Suomi ja alue, jolla Teijon kansallispuisto sijaitsee, on kaiketi ollut asuttua jääkauden lopusta ja kivikauden alusta asti, eli ihminen saapui tänne noin 8500 vuotta sitten. Huikeaa ajatella, että ihminen saapui Teijoon silloin, kun maa oli vasta juuri jääkauden jälkeen muokkautunut.
Ensimmäiset säilyneet kirjoitusmerkinnät asutuksesta ovat peräisin 1300-luvulta, ja nimi ”Teijo” esiintyy kirjoitetussa muodossa niin ikään 1300-luvun lopussa. Ilmeisesti alueen suomalaisittain lempeä ilmasto ja upea luonto ovat houkutelleet asukkaita jo tuollon Teijoon.
1600-luvulla alueelle rakennettiin lukuisia aateliskartanoita, ja teollinen toiminta rautaruukkien muodossa käynnistyi 1600-luvun lopulla. Teijon ja Kirjakkalan ruukit ovat alun perin peräisin tältä ajalta – ensimmäinen eli Kirjakkalan ruukki valmistui 1688. Matildedalin ruukki irtaantui omaksi yksikökseen vasta parisataa vuotta myöhemmin. Teijon sijainti merenpohjukassa, alueen purot ja joet sekä 1600-luvun tiheät, polttopuiden muodossa energiaa tarjonneet metsät, loivat houkuttelevat puitteet rautateollisuudelle.
Toinen maailmansota merkitsi Teijon rautateollisuudelle lamaa, josta se toipui vasta 1950-luvun lopulla. Silloin toimintaa laajennettiin ja esimerkiksi uusia telakkayksiköitä rakennettiin.
Kirjakkalan ruukkirakennuksista on jäljellä vain perustukset, mutta tehtaiden yhteyteen rakennetut asuintilat ja kartanot ovat yhä pystyssä – nämä muodostavat Kirjakkalan ruukkikylän, yhden Teijon merkittävimmistä nähtävyyksistä. Mathildedalin ruukin tilat on niin ikään kunnostettu asuinrakennuksiksi sekä taide- ja kulttuuripajoiksi. Teijon ruukin paikalla on uusi, yhä toiminnassa oleva tehdas.
Vuonna 1983 Suomen valtio osti Teijon alueen metsät, joita kutsuttiin Teijon metsäalueiksi. Nämä metsät kuuluvat nyt kansallispuistoon, joka on perustettu vuonna 2015.
